Minä ja tanssi

Tuli pyyntöä edeltävän postauksen myötä, jos kertoisin enemmän Etelä-Pohjanmaan opistolla opiskelemisesta.

Eli, opiskelemaan sinne päädyin syksyllä 2012 kun kevään pääsykokeet eivät kouluihin tuottaneet vielä tulosta. Muutenkin olin vielä hieman hakoteillä, että mitä sitä oman tulevaisuuden kanssa edes  tekisi! Entinen tanssinohjaajani oli käynyt saman koulun ja tätä kautta olin kuullut koko touhusta ja saanut siitä hyvää palautetta. Hetken siinä harkitsin, olisiko minusta lähtemään tällaiseen, mutta koska tanssi oli valokuvauksen lisäksi kiinnostanut paljon jopa opiskelun merkeissä, päätin lähteä kokeilemaan, millaista tanssin opiskeleminen olisi. Tanssia olen harrastanut yläasteesta lähtien Naisvoimistelijoissa ja olen ohjannut myös omaa ryhmää.

Pääsykokeissa kävin vasta loppukesästä ja sieltä sainkin sitten opiskelupaikan. Olipahan ainakin tekemistä vuodeksi ja saisi lisää miettimisaikaa tulevaisuudelleni. Kouluhan on siis maksullinen kansanopisto, eli tiesin jo valmiiksi, että seuraava vuosi tultaisiin elämään tiukilla rahallisesti. Onneksi keväällä kuitenkin vuosi osoittautui kaiken sen arvoiseksi :)

Opiskeluhan siis painottui täysin tanssiin ja sen eri lajeihin, vuoden aikana lukujärjestykseen kuuluikin aktiivisesti jazz-, nyky- ja showtanssia, balettia, sekä teatteria. Show -tanssi oli ainut, mitä olin aiemmin aktiivisesti harrastanut, joten monet lajit olivat minulle vieraita näin käytännössä. Balettia toki kokeiltu sillon alle kouluikäisenä :')

Pelkän tanssin lisäksi koulutukseen kuului mm. tanssin historiaa, maskeerausta, ensiapukurssi, tanssin ohjaukseen liittyviä kursseja, ravitsemustiedettä jne.

Opetustuntien lisäksi yksi tärkeä osa opiskelua olivat tietysti kaikki erilaiset projektit. Jo syksyllä meidät laitettiin kehittelemään ensimmäistä prokkista, joka siis perustui Michael Jacksonin musiikkiin ja jokainen sai kehitettäväkseen oma soolon näytökseen. Tietysti siinä vaiheessa kauhisteli asiaa, enhän minäkään ollut koskaan esiintynyt yksin! 

Remember the Time:

 Olimme mukana myös teatterilinjalaisten teoksessa Tanssii natsien kanssa:

 

Kevätpuolella toinen prokkiksemme oli KokoNaiset -tanssiteos. Siinä käsiteltiin suhtautumista omaan itsensä ja kasvua tytöstä naiseksi.

Tähän koko vuoteen mahtui niin paljon; 

Ihania ystäviä - meidän koko tanssi- ja teatterilinjan porukka oli niin tiivis, etten olisi parempaa osannut toivoa. 

Paljon uusia asioita - opin niin paljon tän vuoden aikana, niin tanssijana, kuin ihmisenäkin.

Lukemattoman paljon ilon hetkiä - niitä ei voi edes alkaa luettelemaan.

Mutta myöskin niitä pettymyksiä - Jouduin sairaslomalle selän mentyä sököksi ja sitä kautta selvisi, etten kehon rakennevian takia tulisi ikinä opiskelemaan tämän enempää tanssia.

 

Kunnon naminamipusipusi -viikonloppu Marcon kanssa!

Mutta nää ihmiset <3

Eli siinä hieman Ilmajoen vuodestani, kuvia on kertynyt sieltä niin mahdottomasti, ettei millään osannut valkkailla! Myöskin kerrottavaa olisi vielä vaikka ja kuinka, mutta tuntuu että tässäkin sitä tekstiä oli jo ihan riittämiin ;) Kysyä saa, jos joku jäi vielä mietityttämään!

Mutta kuitenkin, en voi muuta kuin suositella tätä koulua, tai ainakin tanssilinjaa, jos tuntuu ettei jollekin vuodelle keksi mitään järkevää ja tämä tuntuisi yhtään omalta paikalta!