keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Rippikuvia - Aino

Pakko myöntää.

Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni tullut se vaihe, että kameran käteen ottaminen on tuntunut jotenki tosi vaikealta. Veikkaan, että osasyy löytyy viimeisistä kuukausista koulussa ja kaikista näyttötehtävistä, mihin yritti niin kovasti panostaa, mutta arvosanat ei kuitenkaan itelle riittäneet. Vaikka ne kuinka olivat ensimmäiselle vuodelle tarpeeksi hyviä, pelkkä hyvä vaan itselle ei riitä.

Toinen asia ja oikeastaan virhe, mitä nykyään teen liikaa on vertailu
Tottakai sitä saa ihailla ja arvostaa muiden taitoja ja kuvia, mutta nyt omien taitojensa vertailua muihin on alkanut tulemaan jo vähän liikaakin. Se tappaa omia ideoita ja luovuutta ja lopuksi siihen pelkkään negatiiviseen asenteeseen omia taitojansa kohtaan alkaa uskoa. Opiskelun myötä sitä on tullut muutenkin kriittisemmäksi omia kuviaan kohtaan (joka on myös hyvä asia), mutta se että ei "kehtaa" kaikkea enää edes julkaista, alkaa olemaan jopa liian karsivaa.

Tähän koko touhuun tuli kuitenkin muutos heti, kun sain pyyntöä rippikuvien ottamiseen. Silloin vain se kamera oli otettava käteen ja pystyttävä ylittämään tämä itselle muka niin korkea kynnys.

Ja hyvä fiilis tuli. 

Tässä siis muutamia kuvia, mitä saatiin Ainon kanssa aikaan!






Ja toki olen huomannut, että teitä lukijoita tulee ja menee. Ehkä senkin takia, kun blogia ei viikottain ja useamminkin olla päivittelemässä. Mutta älkää luovuttako, kyllä mä täällä yhä olen, piti vain saada omat ajatukset niin kuvaamisen, kuin muunkin elämän suhteen järjestykseen. Kyllä tuo valokuvaus alkaa taas vihdoin olemaan se samanlainen osa itseä, kuin ennenkin.

Myös se, miten aktiivisia tekin täällä olette, vaikuttaa omaankin aktiivisuuteen. Älä siis pelkää sanoa mielipiteitä tai ajatuksiasi, kaikki mielipiteet ovat yhtä tärkeitä!


Tällä tekstillä ja näillä ajatuksilla, hyvää loppuiltaa kaikille! :)